Öitä Pirkkalan Luontohelmessä

Tulin kun suo on vielä jäässä ja helppo sikäli kulkea. Aurinko paistoi, mutta tiesin tulevan kylmän yön.  Saavuin ja löysin leiripaikan, mutta se piti vaihtaa, koska ihan vieressä oli lintujen kolopuu, josta alkoikin kuulua tikan hakkaus. Hassua miten arvioin väärin auringon noususuunnan. Tämän totesin seuraavana aamuna. Kun olin saanut leirin valmiiksi kiersin koko Pehkusuon lumikengät ja jalassa ja porkka kädessä. Olin joitakin vuosia sitten Pudasjärvellä keskellä talvea muutamia viikkoja töissä (opettamassa muutamaa keskenkasvuista työtöntä napapiirin sankaria). Asuin hevostalouskoulun asuntolassa. Hevonen pärjää kovassakin pakkasessa ulkona jos vain on tuulensuojaa ja heinää mitä rouskuttaa. Itseasiassa keuhkot pysyvät kuulemma terveempinä kun talli on kylmä. Ja pötsi tuottaa lämpöä. Söinkin illalla puuroannoksen ja hyvin tämä tamma jaksoi yön.  Heräsin kuitenkin paleluun monta kertaa. Kylmä ei tullut alhaalta eli eristys toimi sieltä suunnasta, mutta ilmeisesti makuupussini on

Pehkusuo on Pirkkalan suurin suo. Sen yli kulkee Pirkkala Seuran rakentama pitkospuureitti ja polku jatkuu kohti kaasuputken linjaa ja Kurikkakalliota. Pehkusuo Suot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Niillä ruokailevat esimerkiksi metsäiset kahlaajamme metsäviklo ja lehtokurppa . Vuonna 2017 Pirkkalassa tuhoutui kaksi suota. Toinen oli suopursusuo Kurikassa (uusi asuinalue) ja toinen Jasperintien rakentamisessa tuhoutunut kaunis heinäneva. Soilla keväisin teeret  suorittavat näyttäviä soidinmenojaan uhmaten kanahaukkaa ja kettua. Pehkusuon ja kaasuputken välisellä alueella onkin näkynyt teerestä merkkejä. Tosin sen elinpiiriä on kaventanut Jasperintien rakentaminen. Teeri on EU direktiivilaji ja Suomen erityisessä suojeluksessa. Kuten myös pyy , jota myös olen Pehkusuolla ja ympäristössä tavannut. 70-luvulla Pirkkalassa oli lempeä nuorisopappi Kake. Kerran hän istui bussissa viereeni ja kertoi muuttavansa pois, koska ei kestä asua kunnassa, mihin tulee lentokentt