Öitä Pirkkalan Luontohelmessä

Kävin laittamassa 'leirin' valmiiksi jo iltapäivällä, mutta saavuin yöpymään vasta puolen yön aikaan. Haikanvuoren leiri En asettunut aivan huipulle, koska sinne kuuluu moottoritie niin hyvin ja sinne näkyy myös teollisusalueiden valot. Polkuja risteili alueella paljon kävelijöiden ja pyöräilijöiden tekeminä. Yöllä kun saavuin, loppui otsalampusta virta melko pian. Mutta huomasin että se ei haitannut, koska pilvisestä taivaasta heijastui niin paljon valosaastetta valkoiseen lumeen. Näki kuin päivällä. Poltin pari Pyy:n retkiltä jäänyttä ulkotulta. Niitä oli mukava katsella syödessäni iltapalaa (kylmäsavulohileipiä ja valkoviiniä). Makuupusseihin (kaksi sisäkkäin) kömmin yhteensä kolme kertaa mikä oli joka kerta melko ponnistus. Kylmä ei ollut missään vaiheessa (ei kuumakaan) ja alushuopa teki tehtävänsä hyvin. Mutta kylmyys haittasi käsiä kun aina välillä joutui olemaan ilman hanskoja. Nukuin välillä heräillen n. klo 8 asti. Kuuntelin korvat höröllö mahdollisia ääniä,

Haikanvuori on Pirkkalan korkein kohta. Sen huippu on ainoana Pirkkalassa ollut meren pinnan yläpuolella jääkauden aikana ja sen jälkeen. Sen kyljissä voi havaita muinaisrantojen jälkiä. Jos vertaa merenpinnan tasoja pysyvän asutuksen leviämiseen Pirkkalassa, voi havaita että se levisi luonnollisesti alaville ravinteikkaille vedenjättömaille Ancylus-järven (8000 vuotta sitten) pinnan laskiessa, joita oli helppo ja hyvä viljellä.