Yö Haikanvuoressa

Kävin laittamassa 'leirin' valmiiksi jo iltapäivällä, mutta saavuin yöpymään vasta puolen yön aikaan.

Haikanvuoren leiri

En asettunut aivan huipulle, koska sinne kuuluu moottoritie niin hyvin ja sinne näkyy myös teollisusalueiden valot. Polkuja risteili alueella paljon kävelijöiden ja pyöräilijöiden tekeminä.
Yöllä kun saavuin, loppui otsalampusta virta melko pian. Mutta huomasin että se ei haitannut, koska pilvisestä taivaasta heijastui niin paljon valosaastetta valkoiseen lumeen. Näki kuin päivällä.
Poltin pari Pyy:n retkiltä jäänyttä ulkotulta. Niitä oli mukava katsella syödessäni iltapalaa (kylmäsavulohileipiä ja valkoviiniä).
Makuupusseihin (kaksi sisäkkäin) kömmin yhteensä kolme kertaa mikä oli joka kerta melko ponnistus. Kylmä ei ollut missään vaiheessa (ei kuumakaan) ja alushuopa teki tehtävänsä hyvin. Mutta kylmyys haittasi käsiä kun aina välillä joutui olemaan ilman hanskoja.
Nukuin välillä heräillen n. klo 8 asti. Kuuntelin korvat höröllö mahdollisia ääniä, joita ei kuulunut. Lumeen ei ollut ilmestynyt tuoreita eläinten jälkiä. Pöllöä olisi ollut hauska kuunnella.
Tunsin leijuvani avaruudessa yksin mutta turvassa omassa pesässä vapaana riippumattona. Vähän sama fiilis kuin kakarana teltassa. Jäin koukkuun!
Kotona tuli fiilis kuin olisin ollut pitkälläkin reissulla vaikka kävin viettämässä muutamia tunteja metsässä parin kilsan päässä kotoa. Luontohelmen taikaa.

Yöllä ulkotuli palaa.

Aamupuuro

Kahvia