Yö Pehkusuolla

Tulin kun suo on vielä jäässä ja helppo sikäli kulkea. Aurinko paistoi, mutta tiesin tulevan kylmän yön. 
Saavuin ja löysin leiripaikan, mutta se piti vaihtaa, koska ihan vieressä oli lintujen kolopuu, josta alkoikin kuulua tikan hakkaus. Hassua miten arvioin väärin auringon noususuunnan. Tämän totesin seuraavana aamuna.
Kun olin saanut leirin valmiiksi kiersin koko Pehkusuon lumikengät ja jalassa ja porkka kädessä.
Olin joitakin vuosia sitten Pudasjärvellä keskellä talvea muutamia viikkoja töissä (opettamassa muutamaa keskenkasvuista työtöntä napapiirin sankaria). Asuin hevostalouskoulun asuntolassa. Hevonen pärjää kovassakin pakkasessa ulkona jos vain on tuulensuojaa ja heinää mitä rouskuttaa. Itseasiassa keuhkot pysyvät kuulemma terveempinä kun talli on kylmä. Ja pötsi tuottaa lämpöä. Söinkin illalla puuroannoksen ja hyvin tämä tamma jaksoi yön. 
Heräsin kuitenkin paleluun monta kertaa. Kylmä ei tullut alhaalta eli eristys toimi sieltä suunnasta, mutta ilmeisesti makuupussini on vain plus keleille.
Jasperintien työmaalta kuului jatkuva meteli aina klo 03:30 asti. Silloin kuulin sarvipöllön hiljaisen matalan huhuilun. Lintu vaihtoi kerran paikkaa suon toiselle puolelle. Aamulla auringon noustessa kuulin tiaiset, peippo, tikka, sepelkyyhky jne.
Tätä retkeilyä oppii hyvin kantapään kautta. Ikinä ei opi aina toimimaan ihmisten kanssa oikein kaikkien parhaaksi joka tilanteessa niin ettei loukkaa toista ja turhaan itse loukkaannu ja sitä pelkäämättä.
Pehkusuolle tulen uudestaan.

Iso-Naistenjärvi auringon noustessa