Tuntoja pitkin matkaa

Milloin
Kovin monta päivää ennen en voi tietää milloin menen; mm. sääolot ratkaisevat ajankohdan. Sade ei haittaa eikä kylmyys, mutta tuuli on ikävä, koska en kuule luonnon ääniä ja puut heiluvat. Ei pidä leiriytyä mahdollisten kaatuvien huonokuntoisten puiden lähelle. 
Kenen kanssa
On muutamia henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet haluavansa tulla mukaan ja sehän sopii. Heidän kanssa sovin erikseen. Taaporinvuorelle kun tulen, niin sitten ilmoitan erityisesti toiviolaisille etukäteen. 
Miksi
Vitutuksen. Ja sehän on ehtymätön voiman lähde rakkauden ohella tässä luonnonsuojelutyössä. Ja onhan tämä extream laji, josta saa kiksejä, hyvänolonfiilistä arkielämään.

Me naiset lehdessä oli hyvä juttu Sami Hedbergistä. Hän tuntee syvää kaipausta luonnon rauhaan ja tässä oravanpyörässä työn ja rahan perässä pyöriessään se ahdistaa häntä kovasti. Näin tuntee varmasti moni. Syitä siihen ettei pääse luonnon rauhaan on monia. Jollakin ei ole kaveria, jonka kanssa mennä. Silloin ei kannata jäädä odottelemaan vaan lähteä yksin.
Miten
Kantapään kautta oppii hyvin ja nopeasti retkeilytaitoja. Lähiretkeilemällä aloittaa, niin ehkä joskus uskallan pidemmällekin retkelle.
Pelko
Tammikuun Retki lehdessä oli juttu pelkäämisestä retkillä. Esim. pimeän pelkoon annettiin ohjeeksi, että pitää harjoitella ja totutella. Näin se on. Minua on auttanut äiti-karhun neuvo pikku-karhulle miten pimeässä on kaikki samoin, vain valo puuttuu. Vaikka olen jännittänyt ja pelännytkin, korvaa tämän lievän epämukavuuden moninkertaisesti se onnellisuuden tunne kun herään aamulla ja valo lisääntyy.
Haittoja

Retkeilyn haittoja on mm., että kotona on tavarat levällään ja roskia sekä hyönteisiä tulee kotiin niiden mukana.